Mä heräsin aamulla Tomin ääneen. Se ravisteli mut ylös hellästi ja puheli kaikkea mihin en edes välillä kiinnittänyt huomiota.
”Herääks sä jo?” Tom kysyi ravistaen olkapäästäni.
”Joo, joo.. Ei tartee höpöttää” sanoin väsyneesti ja nousin venytellen ylös. Tom hymyili typeärsti vieressä. Mä näytin varmaan tyhmälle tai jotain, koska se niin irvaili.
”Näytänks mä jotenki oudolt?” mä kysyin hölmönä Tomilta.
”Ei et. Et ollenkaan” Tom sanoi ja antoi pienen pusun poskelleni.
”Mut tuu jo, siellä on puuroo. Ja sulla ja lapsella on varmaa nälkä” Tom sanoi irvistäen ja poistui huoneesta. Mä jäin haikeana katsomaan sen perään. Kai mulla vielä jotain tunteita jätkää kohtaan oli, ei mun poskea muuten kuumottaisi niin pienestä pususta.

Puin vaivalloisesti päälleni ja kipitin keittiöön. Mutsi oli lähtenyt aamulla töihin, ja antanut luvan Alicialle että tämä tekisi jotain ruokaa. Kolmikko istui ruokapöydässä syöden jotain joka näytti puurolta, mutta haisi jollekin muulle. Ellei se lemu tulisi jostain muualta.
”Mikä tääl haisee?” kysyin heti ensimmäisenä. Bill irvisti ja tokaisi:
”Huomenta vaan sullekkin!”
”Mun ja Billin hiuslakka.. Mä luulin että sä oisit jo tottunu, kyl me sen verran useesti sitä käytetään” Alicia sanoi suu täynnä puuroa.
”Niin oonki. Mulla vaa on nykyää hemmetin herkkä hajuaisti” sanoin mättäessäni puuroa lautaselle. Onneksi haju ei sittenkään lähtenyt siitä, tai mä olisin jättänyt syömättä.

”Ootteks te muute täällä mite pitkää?” kysyin. Alicia vilkaisi Billiin.
”Varmaa vähä vajaa viikko. Ehkä jotai kolme neljä päivää vielä.” Bill vastasi. Mä nyökkäsin ja jatkoin puuron mättämistä suuhuni. Mä tunsin Tomin katseen koko ajan itsessäni, mutta en antanut sen häiritä. Mä en ollut huomaavinanikaan sitä, mä olin saanut siitä leikistä tarpeekseni jo Saksassa.
”Voitaiskohan me mennä tänää shoppailee?” Alicia kysyi toiveikkaasti. Mumisin jotain epämääräistä, minkä Alicia tulkitsi myöntymiseksi. Meillä olisi uuvuttavat kuusi tuntia shoppailua edessä!

”Voi vitsi, tää on ihana!” Alicia sanoi haikeana jokaisen vaatteen kohdalla. Ei sillä, etteikö Alician näyttämät vaatteet olisi olleet hienoja, satuin näet itse omistamaan kyseiset vaatekappaleet, ja ne sattuivat olemaan hemmetin kalliita. Jätkät seurasivat tylsistyneenä perässä. Bill löysi kylläkin jotain vaatteita itselleen, mutta Tomin tyylille sopivia kauppoja ei ollut lähelläkään, joten hän joutui tyytymään seuraamaan meitä ja kommentoimaan jokaisesta vaatteesta jotain ”hyi”n kaltaista.
”Eiks ookki ihanat?” Alicia kysyi osoittaen eräitä housuja, jotka olivat täynnä niittejä ja ketjuja sekä pääkallojen kuvia.
”Kamalat” Tom tokaisi takaa. Luultavasti hän ei ollut vilkaissut koko housuja, mutta oletti niiden olevan kamalat.
”Totta kai ne on ihanat. Mulla on samanlaiset” sanoin hymyillen Alicialle.
”Oks tyyppi ostanu koko kaupan tyhjäks? Sulla tuntuu olevan kaikki täältä..” Alicia sanoi ja etsi itselleen sopivan koon. Sen löydyttyä hän katosi sovituskoppiin.
”Mä käyn tuolla” Bill sanoi ja katosi jonnekin kauppaan. Me jäätiin Tomin kanssa kahden.
”Kaduttaaks sua se mitä sillo tapahtu?” Tom kysyi multa Billin kadottua.
”Ei.. Vaikka pitäis” sanoin hiljaa katsellen samalla jotain paitaa.
”Miks muka pitäis?” Tom kysyi tullen lähemmäksi.
”Mä petin Eeroo sun kanssa. Ja sitä paitsi se kuoli seuraavana päivänä..” sanoin vältellen Tomin katsetta. Tom laski katseensa maahan. Mun teki mieli sanoa sille jotain. Mä olisin halunnut kertoa sille, että mä välitin siitä edelleen, ja mä halusin viettää koko loppuelämäni sen kanssa. Mut enhän mä voinut. Se lähtisi Saksaan parin päivän päästä, kauas täältä. Ei meistä voisi tulla koskaan mitään. Ei ikinä, vaikka mä välittäisin Tomista kuinka paljon. Vaikka mä olisin alkanut rakastaa sitä enemmän kuin itse elämää, ja enemmän kuin ikinä Eeroa.