”Sä, sä et voi tehä tätä mulle!” Marika kiljui. Mä olin yrittänyt selittää sille muutosta. En nähtävästi onnistunut, ainakaan kovin hyvin. Marika itki ja nauroi vuoronperään, huusi välillä kuin syötävä ja kuiski välillä niin hiljaa ettei se kuullut mihinkään, potki välillä minua ja välillä huonekaluja.
”M, sun pitää ymmärtää! Mutsi oli päättäny jo et mä muutan, mä en voinu sille mitään!” yritin huutaa siihen väliin.
”Sä oot pistäny mutsilles enneki vastaan! Miks sä et voinu tehä sitä nyt?!” Marika huusi itkun seasta.
”Olisit kuullu Alician! Se oli ihan hemmetin onnellinen! Ja nyt mä voin selvittää asiat Tomin kanssa, sä tiedät miten paljon mä haluun olla sen kanssa!” kiljuin. Marika lopetti riehumisen ja jäi katsomaan minua pettyneenä.
”Sä välität Aliciastakin enemmän..? Ja mä luulin et ykskään jätkä ei tuu ikinä meidän väliin..” Marika kuiskasi pettyneenä. Mä en ehtinyt puolustella mitenkään, kun Marika jo rynnisti ulos huoneesta, ulos talosta. Mä vaivuin lattialle ja itkin.
”Mä en halunnu tätä..” kuiskasin itselleni.

”S!” Alicia kiljui jo pitkän matkan takaa. Mä olin hakenut todistuksen koulusta ja yllätyin hyvistä numeroista. Nekin tuli enimmäkseen kielistä, mä en tainnut missään muussa olla hyvä. Kuviksesta tuli 9, sekä musiikista. Mistään muusta ei sitten kovin kehuttavaa numeroa tullut. Mä olin yrittänyt ottaa Marikaan yhteyttä, mutta se oli nähtävästi päättänyt ettei se halua olla mun kanssa missään tekemisissä. Mä olin jutellut jätkille, ja ne oli ottanut asian ihan hyvin, tilanteeseen nähden. Ne oli ollut kyllä tosi pettyneitä, niille yhteinen unelma bändistä oli ollut tärkeä. Mutsi oli onnistunut murskata sen kaiken yhdellä uutisella. Mä yritin hymyillä Alician syöksyessä kaulaani.
”Kiva nähä suakin..” sanoin hiljaa. Mua ei kiinnostanut olla siellä, mä halusin lähtee takasin Suomeen. Kaksoset tuli Alician takaa ja halasivat mua myös. Mä olin unelmoinut Tomista jo monta kuukautta, mut nyt kun se oli siinä, mä en enää tiennyt mitä mä halusin. Mä olin unelmoinut siitä Marikan kanssa, en ikinä yksin.
”Tuu, mä haluun näyttää sulle jo sun huoneen!” Alicia sanoi ja raahasi minut autoon. Mä seurasin sitä kuuliaisesti, vaikka oikeasti mä halusin lähtee heti ensimmäisellä lennolla takaisin Suomeen.

Me pysähdyttiin Alician talon pihaan. Se oli pyytänyt serkkunsa kuskiksi, ja nyt se lähti kaasuttamaan omaa kotiaan kohti. Mun teki mieli pyytää sitä viemään mut takasin lentokentälle, vaikka mä tiesin että mä pahoittaisin sillä Alician mielen. Mulla oli ihan tarpeeksi kestämistä siinä, kun olin suututtanut Marikan. Alicia ja Bill juttelivat koko ajan mulle ihan turhanpäiväisistä asioista. Ne ei nähnyt et mä en kuunnellut, ne ei nähnyt et mua ei edes kiinnostanut. Tomin suunnalta tuli epämääräisiä katseita, ja mä olin erottavinani niistä jotain. Sääliä ehkä? Toisaalta mua ei kiinnostanut.

Se ilta oli pahin. Bill ja Alicia iloitsivat siitä kun mä olin vihdoin muuttanut Saksaan. Tom ei ollut ottanut asiaan mitään kantaa, ei sitäkään varmaan kiinnostanut.
”Ihanaa et sä oot tääl!” Alicia hihkui yhä uudelleen ja uudelleen. Bill nyökkäili vieressä ja mulle tuli entistä pahempi olo. Alician käsi kopeloi tyhjää sipsipussia.
”Oho, nää loppu. Lähetääks ostaa lisää? Bill?” Alicia kysyi.
”Joo, ihan sama” Bill sanoi olkiaan kohauttaen.
”Pärjäätteks te kahestaan?” Alicia kysyi multa ja Tomilta.
”Eiköhän” tokaisin. Bill ja Alicia nousivat ja lähtivät nauraen kauppaan. Me istuttiin hiljaa Tomin kanssa pari minuuttia. Mä halusin sanoa jotain, mut siihen tilanteeseen ei oikein löytynyt oikeita sanoja. Siis multa, Tom sanoi jotain mitä mä en ikinä uskonut sen tunnustavan.
”Mä tykkään susta. Mä tykkään susta ihan sikana” Tom sanoi hiljaa sohvan toisesta päästä. Se tuli hiukan lähemmäs ja mun teki mieli tunnustaa sille omista unelmistani. Mut en mä voinut.
”Tom.. Mä tykkään susta vielä varmaan enemmän..” sanoin hiljaa.
”Mut?” Tom kysyi huokaisten.
”Mut?” kysyin.
”Mikä se mutta on? Yleensä sulla on sellanen” Tom sanoi katse minussa.
”Mä en voi jäädä. Mä en voi elää täällä, en kun multa jäi jotain kesken Suomessa” sanoin hiljaa.
”Mitä?” Tom kysyi kuulostaen hämmästyneeltä.
”Mä.. Tiedäks sä sen Marikan?” kysyin.
”Ööh.. Se tummahiuksinen mimmi?” Tom kysyi.
”Jep, se. Tiedäks sä mistä tää on tullu?” kysyin näyttäen arpea kämmenessäni. Tom pudisti päättään.
”Me tehtiin verivala. Verivala siitä, että me ei ikinä jätettäis toisiamme. Ja nyt mä sit lähin tänne. Ja meillä oli bändikin, oli ollu pari klubikeikkaa, mut me haluttiin jotain isompaa. Ei kukaan kysyny mun mielipidettä tänne muutosta, kaikki vaan päätti et mä muutan. Mä en voi jäädä tänne..” sanoin katse maassa. Mä en pystynyt katsomaan sitä silmiin.
”Miks ne frendis ei tuu tänne? Muuttais nekin, tai jtn..” Tom sanoi nauraen. Ajatus taisi kuulostaa jo siitäkin hullulta, mä olin ainakin revetä nauruun.
”Ne Saksassa? Siis täällä? Hah, ne on jo kurkkuaan myöten täynnä Saksaa, ne ei ikinä, ikinä muuttais tänne..!” nauroin. Tom nauroi luultavasti sille kun minä nauroin, ja siinä me käkätimme pari minuuttia naamat punaisina.
”Kuule Tom.. Mä rakastan sua”, sanoin naurun hiukan laannuttua. Tomin nauru loppui kuin seinään ja sen ilme muuttui hiukan vaikeaksi.
”Mä.. Tiedäks sä edes mitä rakkaus on?” Tom kysyi.
”Tiedän. Kyl mä tiedän. Eikös sitä niin sanota, että sitten sitä tietää mitä rakkaus on kun sydän on särkyny ainaki kerran?” sanoin. Mä halusin tietää miten paljon Tom piti musta, mut tää taisi olla hiukan väärä tapa.
”Mä en tiedä ainakaan mitä rakkaus ees on. Mun sanakirjasta on pyyhitty yli se sana” Tom sanoi irvistäen. Mä aloin nauramaan ihan hervottomasti, enkä mä pystynyt lopettamaan. Tom nauroi mukana ja me oltiin lopulta ihan hengästyneitä.
”Siis SEKIN sana. Sä oot pyyhkiny siitä sanakirjasta yli kaikki muut sanat mut jättäny sinne ”Pervon” ja jotain siihen liittyvää” sanoin edelleen hiukan hihittäen.
”Eikö tota sun naurua saa millään laantumaan?” Tom kysyi. Mä pyöritin päätäni ja hihitin edelleen. Väärä lääkitys, kenties? Tom hymähti ja sanoi:
”Mä tiedän ainakin yhen tavan millä sen saa lopetettua”.
Ja niinhän se tiesikin. Mä tunsin pian Tomin huulet omillani ja ensimmäisen kerran pitkään aikaan mä olin onnellinen.