Automatka kesti ikuisuuden. Me juteltiin vuoden tapahtumista, vaikka kaikki kaiken jo noin suurin piirtein tiesikin. Mut mesessä ja puhelimessa juttelu on ihan eri asia kuin kasvotusten, joten niinpä me kerrattiin vuoden tapahtumat taas uudelleen.
”Siis yks alko polttaa?” Alicia kiljahti ja melkein lensi kattoon järkytyksestä.
”So? Suomessa tyyliin kaikki polttaa..” tokaisin olkiani kohauttaen.
Bill nosti toista kulmakarvaansa tosi söpösti ja tokaisi hiukan nuivasti: ”Ja sä sit päätit mennä mukana?” Sillä hetkellä mun valtasi halu vetää sitä jätkää turpaan. Käänsin katseeni Tomiin toivoen edes jonkinlaista tukea, kun kaikki muut näytti olevan ajatusta vastaan..
”Ihmeellistä? Ihan kun sä et Bill olis koskaan kokeillu, ja kuinkakohan moni meidän kavereista polttaa?” Tom sanoi luoden jälleen ihanan hymyn mun suuntaan. Mun teki mieli hypätä pojan kaulaan ja kuuluttaa ihastukseni koko maailmalle. Mutta mitäs sitä salaista tietoa levittämään? Ja pojan flirttiä oli hauska seurata, miksi mennä pilaamaan sitäkin iloa?
Käänsin katseeni Tomista ja pakotin itseni unohtamaan haluni hypätä Tomin kaulaan. Käänsin katseeni Aliciaan ja aloin höpöttää kaikkea turhan päivästä. Puhuimme Saksan eilisestä säästä, kyseinen asia kun sattuu kiinnostamaan minua kovasti. Mutta aina varkain tulin vilkuilleeksi Tomin suuntaan.. Pari kertaa kuvittelin Tomin näkevän, mutta sehän oli vain toiveajattelua. Vai oliko?

Päästyämme kahden tuskaisen tunnin ja kulutettua puoli tuntia siitäkin ajasta Alician tupakkasaarnaan saavuimme Carlssien kotitalon eteen.
”Mutsi ei sit oo kotona. Se toivotti tervettulleeks ja pyys anteeks et se joutuu olee koko kesän siel kuvauksis.. Se leffa pitää saada näet valmiiks..” Alicia sanoi anteeksipyytävästi. Alician äiti, Verena Carls on hyvin kuuluisa Saksalainen näyttelijä. Se on päässyt esiintymään parhaimmissa leffoissa ympäri maailmaa, mikä kyllä tarkoittaa myös sitä että Alicia on kauheasti yksin kotonaan. Toki sillä on Bill ja Tom, mutta on niilläkin oma elämä eikä ne ehdi aina Alician seurana olemaan. Mua käy sitä tyttöä välillä aika paljon sääliksi ja mun tekisi mieli muuttaa Saksaan sen seuraksi. Mutta saahan sitä aina haluta, mutsi päästää mut asumaan yksin silloin kun mä täytän 50.

Me raahattiin, tai oikeestaan Bill ja Tom raahasi, mun laukut yläkertaan ja vierashuoneeseen. Alicia kyl pyysi mua samaan huoneeseen sen kanssa, se kun on niin kyllästynyt yksinäisyyteensä. Mun oli kieltäydyttävä koska yöllä on tarkotus nukkua eikä valvoa sokerihumalassa kolmeen, saada tusina tyynyjä päähänsä ja sitten ylienergisenä yrittää nukkua.
”Otatteko kahvia?” Alicia kysyi laukkujen kannon jälkeen.
”Kahvia?!” kysyin Alicialta hiukan kovaan ääneen.
”No oke, limua sit..” Alicia sanoi ja kohautti olkiaan. Bill ja Tom sanoivat ottavansa ja koko matkan yläkerrasta alakertaan mä olin kuulevinani Billin ja Tomin suunnalta sen suuntaista jupinaa kun että ”naiset kantaa liikaa roinaa mukanaan” ja ”olisi yhdelläkin laukuista pärjätty” sekä muuta sen suuntaista. Käänsin selkäni heille ja purin nyrkkiäni. Nauratti niin vietävästi, etten ollut pystyssä pysyä. Kuinka jätkät voikaan olla niin huvittavia?

Me käveltiin keittiöön ja Alicia kaatoi kaikkiin neljään lasiin cokista. Me otetiin omamme ja istuttiin keittiönpöydän ääreen. Mä olin jotenkin aina pitäny Carlssien kotitalosta. Heti ovesta sisään tullessa saapuu ihanaan eteiseen jonka nurkassa nököttää ihana punainen sohva. Pehmeä punainen sohva, jolla voisi makoilla vaikka koko päivän. Sohvan vieressä jököttää punainen puhelin punaisella pienellä pöydällä, mutta siihen se punaisuus loppuukin. Paitsi lattialla pieni punainen matto, mutta muu onkin sitten valkoista. Eteisestä pääsee olohuoneeseen, josta tulee mieleen joku vanhan ajan idyllinen maatila. Isommasta eteisestä pääsee vessaan sekä maalaiskeittiöön joka on talon vasemmalla puolella ja keittiön läpi mentäessä pääsee kodinhoitohuoneeseen sekä saunaan. Olohuoneen vieressä on Verenan makuuhuone, joka ei kylläkään ole pahemmin käytössä. Olohuoneesta johtaa takaovi terassille ja pienelle metsäpolulle joka on suosittu lenkkipolku. Sitä tietä pitkin pääseekin sitten Kaulitzeille. Yläkerrassa sijaitsee kaksi vieras huonetta sekä Alician oma huone. Vessa on heti Alician huonetta vastapäätä. Alician huoneen vierestä johtaakin sitten portaat ullakolle josta me Alician kanssa ollaan tehty ihania löytöjä.
”Mitä sä mietit?” Alicia kysyi palauttaen minut maanpinnalle.
”En mitään ihmeellistä..” vastasin hiukan nolona. Ei mua usein saada kiinni unelmoinnista tai jostain sen tapaisesta, (mietiskelytuokioni ei nimittäin rajoittunut vain talon läpi käymiseen, vaan myös erääseen flirttailevaan nuorukaiseen..)ja nyt olin tehnyt sen jo kaksi kertaa! Kaadoin lopun limun kurkustani alas ja kysyin reippaasti: ”Kuinka moni haluaisi lähteä ilta-uinnille?”