Parin tunnin kuluttua mä laahustin keittiöön. Olin itkenyt itseni jo kuiviin, ja mä halusin jo jotain muuta ajateltavaa. Alicia laahusti unenpöpperöisenä alakertaan ja heti ensimmäiseksi kysyi: ”Ooks tehny ruokaa? Mul on nälkä!” Katsoin tyttöä hiukan myrkyllisesti ennen kuin tokaisin: ”Totta kai oon tehny! Tyhmänäkö mua pidät?” Alicia ei sen kummemmin puuttunut käytökseeni, istui vain alas odottamaan minun tekemiä munakkaita.

Katoin pöydän ja istuin itsekin alas. Mä en saanut palaakaan alas, leikin vain munakkaallani. Tunsin Alician tuijotuksen, ja nostin katseeni tyttöä kohti. Alicia näytti siltä, kuin olisi maistanut tappavaa myrkkyä. Kohotin toista kulmakarvaani ja jäin odottamaan selitystä.
”Mitä sä oot tähä tunkenu!” tyttö parahti silmät vetisinä. Maistoin munakasta itsekin ja reaktioni oli lähes samanlainen.
”Hyi Saa*ana!” kiljahdin ja juoksin vessaan oksentamaan mokoman moskan pois. Se oli vielä pahempaa kuin lentokoneruoka! Takaoveen koputettiin ja Alicia hetken syljettyään roskapussin luona meni avaamaan.
”Huomenta! Saa varmaan tulla..?” Bill hihkaisi. Samassa oksensin sekä ruuasta että pelosta siitä että Tom olisi maininnut jotain. Tai vielä pahempaa, jätkä olisi itse tullu aamuvierailulle.
”Onks tuolla kaikki hyvin?” Tom kysyi varovasti.
”Joo, on. Se vaan maisto munakasta” Alicia sanoi nauraen.
”Tässä ei oo mitään hauskaa..” tokaisin Alicialle raahustaessani vessasta. Tom loi minuun pari paljon puhuvaa katsetta. Annoin asian kuitenkin olla, mua ei saada yleensä noin helpolla kellistettyä, saati toista kertaa. Flirttailkoon se jätkä vaikka koko loppuikänsä mun kanssa, mä en ainakaan sen flirttiin vastaisi.

Pari seuraavaa viikkoa kului Tomia vältellessä. Mä yritin unohtaa sen mitä meidän välillä oli, mutta tuloksetta. Tomin flirtti toi sen aina takaisin mieleeni. Alicia ja Bill kummastelivat jo käytöstäni, ja Tom esitti kummastelevansa. Mä en enää pahemmin halunnut pyöriä kaksosten seurassa. Minulle tuli nykyään aina vaivaantunut olo Tomin seurassa. Me vietettiin näiden parin viikon aikana enemmän tyttöjen iltoja Alician kanssa, eikä kaksoset niihin todellakaan olleet tervetulleita. Pari kertaa käytöksestäni jo kysyttiinkin, mutta vastasin aina kiertelevästi. Kukaan ei saanut järkevää vastausta, eikä minua toisaalta kiinnostanutkaan. Olin pari kertaa soittanut Mirolle ja tilittänyt sitä kaikkea. Hänelle oli helpompaa puhua, kun ei toista niinkään tuntenut. Ja mikä tärkeintä, hän kuunteli ja välitti. Mirosta tuli hetkessä minulle tosi tärkeä.

Pari päivää myöhemmin Tom tuli huoneeseeni. Mä yritin keksiä tekosyitä että se lähtisi, mutta mikään ei tuntunut tehoavan. Tai sitten olen vain niin huono näyttelemään, että jätkä näki mun läpi.
”Meidän pitäis varmaan puhua..” Tom aloitti, mutta keskeytin hänet.
”Mistä? Ei mun tarvii ainakaa puhuu sun kaa yhtään mistään. Ja mun pitäis päästä nukkumaan, kello on jo ihan h*elvetin paljon..” tokaisin tekopirteästi ja jatkoin kirjeen kirjoittamista. Olin kirjoittamassa Suomeen eräälle ystävälleni. Lupasin lähettää parikin kirjettä täällä olon aikana, mutta kirjoittamiselle ei pahemmin aikaa ole liiennyt. Ja tuskin minä enää Saksassakaan kauaa olisin, parempi kaikkien kannalta jos lähtisin kuukautta aiemmin Suomeen. Tom tuli viereeni ja nosti päätäni sen verran että katsoisin häntä suoraan silmiin. Siinä sitten tuijottelimme toisiamme pari minuuttia. Mä en edes ehtinyt reagoida Tomin kumartuessa eteenpäin. Mä tunsin sen huulet omillani, ja mun teki mieli työntää se kauemmaksi. Mut enhän mä voinut. Tätähän mä olin toivonut meidän ensimmäisestä yöstä asti, vaikken sitä itselleni suostunutkaan myöntämään. Mä en edes yrittänyt vastustella, vaan annoin sen vetää mut mukanaan sängylleni.

Mä heräsin aamulla Tomin vierestä. Poika tuoksui ihanalta, ja mun teki mieli jäädä siihen koko päiväksi. Mut mä tiesin, etten mä voinut. Syyllisyys kalvoi taas mieltäni ja mä nousin äkkiä ylös. Mä en halunnut olla siinä ja mä halusin olla siinä. Mä halusin mun viereen toisen, mut mä halusin siihen myös Tomin. Mä en tiennyt mitä tehdä. Puin vaatteeni päälle ja herätin Tomin, ja tällä kerralla vähän hellemmin kuin aikaisemmin.
”Huomenta..” Tom sanoi ja venytteli.
”Voi Scheiße, sä oot pukenu jo päälle.. Mä oisin voinu auttaa” Tom sanoi huomattuaan minun olevan jo pukeissa.
”Hölmö!” naurahdin saaden Tomilta suudelman huulille. Mä en työntänyt sitä pois. Mitä järkeä siinä enää olisi, kun tähän samaan me ajaudumme kuitenkin uudelleen. Odotin Tomin pukevan ja lähdimme sitten yhdessä alakertaan.

Alicia nukkui edelleen joten me saatiin olla Tomin kanssa hetki kahdestaan. Ja jokainen minuutti puolet mun sydämestä halusi olla toisaalla. Se halusi olla Suomessa, ja Eeron luona. Loppu puolisko taas halusi olla just siinä. Se ei halunnut mitään niin paljon kun olla Tomin vieressä.
Kohta takaoveen koputettiin ja mä tiesin tulijaksi Billin. Kukaan muu kuin kaksoset ei ikinä käyttänyt takaovea.

Alicia kipusi portaat alas juuri kun olin päästänyt Billin sisälle.
”Huomenta!” Alicia hihkaisi ja hyppi loput portaat alas.
”Onko teil nälkä? Mä oon tehny leipiä” sanoin hymyillen ja me kolme kävelimme keittiöön.
”Tom! Mites sä nyt näin aikasin oot jo tääl?” Bill kysyi kummastuneena veljeltään.
”Olin tos yön yhen tyypin luona ja päätin sit tulla suoraan tänne” Tom sanoi olkiaan kohauttaen. Kukaan ei sen kummemmin kommentoinut, tuollainen oli Tomille niin tavallista.

Parin minuutin päästä olimme jo syöneet kaikki kinkku-pekonileivät. Me juteltiin siinä hetki kunnes mun kännykkä alkoi soittaa Lordia. Mä nostin puhelimen, (jonka olin saanut peräti korjatuksi) ja katsoin näyttöä. Se vilkkui soittajan nimeä, joka taas näytti Marikaa.
”Huomenta!” hihkaisin puhelimeen. Marikan hysteerinen ja itkuinen ääni parahti:
”Sun pitää tulla Suomeen! Nyt heti, ekalla lennolla ennen kun on liian myöhästä!” Mä kuuntelin, vaikken mä mitään tajunnutkaan. Miksi Marika soittaa minulle ikuisena ja pyytää Suomeen? Taustalta kuului mutsini ääntä ja pian se sanoi puhelimeen:
”Eero on ollut kolarissa viime yönä. Tila on heikko, ja lääkärit arvelevat ettei hän selviä kolarista tulleista vammoistaan. Hänet vietiin juuri leikkaukseen, ja hyvällä tuurilla ehdit ehkä nähdä Eeron vielä kerran. Elävänä.” mutsin ääni sanoi minulle. Mä valahdin kalpeaksi ja olin pyörtymäisilläni. Mä suljin silmäni ja yritin päästä huimauksesta.
”Voiko Eero.. kuolla?” mä kysyin ääni täristen. Vaikka Alicia ja kaksoset eivät suomea ymmärräkään, kyllä nekin aavisti että jotain vakavaa oli sattunut. Parin minuutin päästä suljin puhelimen ja sanoin Alicialle ääni väristen:
”Mun on lähdettävä takaisin Suomeen.”